PRH:n avoimen yritysaineiston julkiset tiedot. Yksityiset elinkeinonharjoittajat eivät sisälly aineistoon.

Kunta · Pohjois-Pohjanmaan maakunta

Oulu

Oulu on Suomen kunta (Pohjois-Pohjanmaan maakunta, kuntanumero 564). Ruotsiksi Uleåborg. Väkiluku oli 216 152 vuonna 2024. Postinumerot: 90100–90420, 90460–90940, 91200, 91240–91310. PRH:n avoimessa yritysaineistossa on 15 844 yritystä, joiden osoite on kunnan alueella; niistä 15 805 on rekisterissä.

Lähteet: Tilastokeskus, Wikidata, PRH:n avoin yritysaineisto · tiedot 28. lokakuuta 2026.

Oulun kaupungintalo.
Oulun kaupungintalo. · Kuva: Santeri Viinamäki · Lähde: Wikimedia Commons · CC BY-SA 4.0 · kuvaa pienennetty, WebP-muoto

Oulu on Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kaupunki, joka tunnetaan Oulujoen suistosta, tervakaupasta ja yliopistosta. Vuonna 1605 perustetussa kaupungissa asui vuoden 2024 lopussa 216 152 ihmistä. Keskustassa ovat Toripolliisi ja Oulun tuomiokirkko, lähistöllä Hupisaarten puusillat ja Pikisaaren puutalot. Jokisuistosta voi jatkaa Nallikarin merenrantaan. Turkansaaren ulkomuseo puolestaan esittelee pohjoispohjalaista rakennusperintöä, johon kuuluu niin asumisen kuin työnteon ympäristöjä.

Oulu lukuina

Oulu: perustiedot (564)
Kuntanumero564
TyyppiKunta
MaakuntaPohjois-Pohjanmaan maakunta
Ruotsinkielinen nimiUleåborg
Väkiluku216 152 asukasta (2024)
Pinta-alaei tiedossa
Postinumerot90100–90420, 90460–90940, 91200, 91240–91310
Koordinaatit (keskipiste)65.0142, 25.4719
Yritykset (PRH)15 844
WikidataQ47048

Nähtävää: Oulu

  • Kauppahalli ja Toripolliisi — Vuodesta 1901 toiminutta kauppahallia vartioi vuonna 1987 pystytetty pronssinen Toripolliisi.[7][11]
  • Oulun tuomiokirkko — Vuonna 1832 valmistunut jälleenrakennus perustui Engelin piirustuksiin ja palosta säilyneisiin seiniin.[4]
  • Hupisaarten puusillat — Keskustan lähellä puusillat yhdistävät pieniä puistosaaria, joiden alueella on myös kesäteatteri.[6]
  • Turkansaaren ulkomuseo — Vuonna 1925 perustetussa museossa tutustutaan pohjoispohjalaiseen rakentamiseen ja jokivarren työhön.[9]

Oulun sijainti, asukasluku ja jokisuisto

Oulu sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla, Oulujoen suulla Pohjanlahden rannalla. Joen suu on ollut kauppapaikka jo kauan ennen nykyistä kaupunkia. Oulu-nimen taustalla on saamenkielinen tulvavettä tarkoittava sana. Keskustan puistot ja Hietasaaren rannat näyttävät veden äärelle rakentuneesta kaupungista eri puolia. Hupisaarilla kuljetaan pikkusaarten välillä puusiltoja pitkin. Hietasaaressa taas reittien varrella ovat rantaniityt ja metsät, joiden lomassa on vanhoja huviloita. Samalla kaupunkialueella voi siten tutustua sekä jokisuiston saariin että merenrannan kasvillisuuden vaihteluun. [3][5][6]

Tilastokeskuksen mukaan Oulussa oli 217 469 asukasta 31.12.2025. Vuotta aiemmin, 31.12.2024, väkiluku oli 216 152. Kaupungin tilastosivun mukaan pinta-alaa on 3 818 neliökilometriä: maata 2 973 ja vettä 845 neliökilometriä. Oululaisten keski-iäksi sivu ilmoittaa 40,1 vuotta. Väestöluvut koskevat koko kuntaa. Keskustan asukasmäärää ei siis voi päätellä niistä sellaisenaan, vaan kaupungin eri osia varten on omat tilastonsa. Oulu julkaisee väestötietoja myös kaupunginosien ja suuralueiden mukaan, jolloin laajaa kuntaa voi tarkastella pienempinä alueina. [1][3]

Merikosken voimalaitos ja kanava ovat muuttaneet suiston muotoa. Bertel Strömmerin suunnittelema voimalaitoksen koneasema valmistui vuonna 1948. Koskikeskuksen asemakaavan pohjana oli Alvar Aallon ehdotus, ja kanavan kaivamisesta saatu maa käytettiin Toivoniemen ja Raatinsaaren laajentamiseen. Voimalaitoksen pato on samalla jokisilta. Suiston saarirakenteen taustalla on maankohoaminen, mutta veden äärellä näkyvät myös rakentamisen ja vesivoiman käytön jäljet. [13][1][3][5][6][13]

Kauppapaikasta Oulun kaupungiksi

Oulusta tuli kaupunki vuonna 1605, kun Ruotsin kuningas Kaarle IX perusti sen vanhan jokisuun kauppapaikan yhteyteen. Kaupungin paikaksi tuli manner Linnansaarta ja linnaa vastapäätä. Etuoikeudet myönnettiin vuonna 1610. Maanmittari Klaus Claessonin laatimassa vuoden 1651 kartassa näkyvät jo vanha kaupunkialue sekä sen muuttaminen ruutukaavan mukaiseksi. Kaupankäynnin ja vesiliikenteen ympärille kasvanutta Oulua alettiin siten myös suunnitella järjestelmällisesti. Kartta kertoo siitä, miten olemassa olevan asutuksen rinnalle hahmoteltiin uuden rakennusjärjestelmän mukainen kaupunki. [2][3]

Oulu sai tapulikaupunkioikeudet vuonna 1765, mikä vapautti ulkomaille suuntautunutta vientikauppaa. Kaupungista vietiin tervaa ja puutavaraa, mutta myös lohta ja voita. Tuontitavaroita olivat esimerkiksi suola ja sokeri. Vuoden 1822 palo muutti puukaupungin rakennuskantaa rajusti: kaupungin aikajanan mukaan 330 taloa paloi ja 65 säästyi. Rautatie saatiin vuonna 1886. Vihkiäisjuhla järjestettiin uudessa Seurahuoneessa, josta tuli myöhemmin kaupungintalo. Vesiliikenteeseen perustuneita elinkeinoja voi tarkastella Pikisaaressa, jossa tervaa ja pikeä tarvittiin purjelaivojen rakentamiseen. Saaren teollisuushistoria täydentää kuvaa Oulusta kauppakaupunkina. [2][8][2][3][8]

Tuomiokirkon kiviseinät säilyivät kaupunkipalossa

Oulun tuomiokirkon luonnonkiviseinät ovat peräisin vuonna 1777 valmistuneesta kirkosta, jonka palon jälkeinen jälleenrakennus muutti nykyiseen asuunsa. Daniel Hagman suunnitteli alkuperäisen rakennuksen. Se nimettiin Sofia Magdalenan kirkoksi kuningas Kustaa III:n puolison mukaan. Kun Oulu paloi keväällä 1822, kirkon puurakenteet tuhoutuivat mutta kiviseinät jäivät pystyyn. Uudelleenrakentamisen piirustukset teki Carl Ludvig Engel. Kirkko valmistui vuonna 1832 ja torni seurakunnan historiatietojen mukaan vuonna 1845. Rakennus sai jälleenrakennuksessa keskuskupolin sekä uudet katto- ja tornirakenteet. [4]

Piispanistuin siirtyi Kuopiosta Ouluun vuonna 1900, ja kirkosta tuli tuomiokirkko. Sen uusklassiseen sisustukseen kuuluvat vaaleat pinnat, marmoroinnit ja kultaukset. Alttarilla on Robert Wilhelm Ekmanin vuonna 1859 maalaama Kristuksen kirkastus. Ehtoollismalja ja hautakiviä on säilynyt jo 1600-luvulta. Musiikista kiinnostuneelle kirkon esineistöön kuuluvat myös Kangasalan urkutehtaan rakentamat pääurut vuodelta 1938. Niissä on 62 äänikertaa. Kirkon sisällä huomio voi kulkea vanhoista esineistä maalauksiin ja urkuihin: säilyneiden kiviseinien sisäpuolella on monien rakennus- ja sisustusvaiheiden kalustoa. [4][4]

Kauppahalli ja Toripolliisi kauppatorin laidalla

Oulun kauppatorilla nähtävyyksiä ovat kauppahalli ja sen edustalle pystytetty Toripolliisi. Uusgoottilainen kauppahalli aloitti toimintansa vuonna 1901. Laaja restaurointi saatiin valmiiksi vuonna 2020, ja rakennus on edelleen kauppakäytössä. Hallissa on myynnissä lähiruokaa ja luomuraaka-aineita sekä käsitöitä, vaatteita ja lahjatavaroita. Joillekin kauppiaille se on ollut työpaikka vuosikymmenten ajan. Halliin voi poiketa myös ruokatauolle: tarjontaan kuuluvat esimerkiksi aamiainen ja lohikeitto. Kaupankäynti jatkuu näin samassa rakennuksessa, jonka arkkitehtuuri kertoo torialueen vanhemmasta historiasta. [7][11]

Kaarlo Mikkosen suunnittelema Toripolliisi pystytettiin kansalaiskeräyksellä vuonna 1987. Pronssiveistos on 220 senttimetrin korkuinen, koppalakki päässä ja rähinäremmi varustuksenaan. Veistos on kunnianosoitus toripoliiseille, jotka valvoivat kauppatorin kuria ja järjestystä. Visit Oulun mukaan heitä toimi torilla vuodesta 1906 vuoteen 1979. Kauppatori oli samalla kaupungin ja maakunnan asukkaiden kohtaamispaikka, jossa monet tutustuivat myös poliisin työhön. Järjestyksenvalvonnan historia on patsaan kautta yhä läsnä torilla. Toripolliisi on nykyisin valokuvauspaikka, jonka vieressä pysähdytään ikuistamaan käynti Oulussa. [7][7][11]

Pikisaaren puutalot ja teollinen menneisyys

Pikisaari tunnetaan puutaloistaan, mutta saaren historiaan kuuluvat myös pikipolttimo, laivanveistämöt ja tehtaat. Teollista toimintaa oli jo 1600-luvulla. Nimi tuli pikipolttimosta, jonka tuotteita tarvittiin purjelaivojen valmistamisessa: laivanrakennukseen käytettiin sekä tervaa että siitä valmistettua pikeä. Polttimon paikka on edelleen nähtävissä itärannalla. Meritulli siirrettiin Pikisaareen 1700-luvun puolivälissä, ja saarta kutsuttiin välillä tullisaareksi. Laivanveistämöitä toimi siellä 1700- ja 1800-luvuilla. Nykyisen puutaloalueen taustalla on siten kaupunkiin ja sen merellisiin elinkeinoihin liittynyt työympäristö. [8]

Teollisuussaareksi Pikisaari kasvoi 1800-luvun loppupuolella, kun siellä toimivat höyrysaha, konepaja valimoineen ja villatehdas. Mantereelta tuotiin työntekijöitä soutamalla ja laivoilla. Tehtaiden sulkeuduttua saarelle asettui taiteilijoita ja käsityöläisiä. Nykyinen ympäristö alkoi saada muotoaan 1980-luvulta lähtien, ja saarella annettiin myös käsityö- ja restaurointialan opetusta. Pikisaaren vaiheita esittelee Merimiehenkotimuseo. Puutalojen lisäksi saaren historiaan kuuluvat siis valmistus ja sataman toimintaan liittyneet tehtävät. Saaren kautta kulkee myös keskustasta Nallikariin johtava kävely- ja pyöräreitti, jolla sen voi yhdistää merenrantaan suuntautuvaan ulkoiluun. [5][8][5][8]

Hupisaarten puusillat, leikkipuisto ja kalaporras

Hupisaarten kaupunginpuistossa pikkusaaret ja niitä yhdistävät puusillat muodostavat kävelyalueen keskustan lähelle. Vanhan ajan huvimajat tarjoavat levähdyspaikkoja, ja puistossa voi viettää myös piknikiä. Leikkipuisto on käytössä ympäri vuoden. Kesällä alueella toimivat Kahvila Kiikku ja Hupisaarten kesäteatteri, joka järjestää esityksiä. Puisto sopii siksi niin lasten kanssa ulkoiluun kuin kulttuurikäynnin yhteyteen. Saarelta toiselle siirtyessä voi pysähtyä veden äärelle tai huvimajan luo. Kesällä puisto on vihreä, talvella sitä peittää lumi. [6]

Oulun taidemuseo on Hupisaarten lähellä, joten museon ja puistokävelyn voi yhdistää samaan retkeen. Pohjoispään kalaportaassa voi nähdä Oulujoen vaelluskaloja ja tarkkailla jokiluontoa. Alueen tarinoita esittelee Hupisaaret-mobiilipeli. Valokuvan muistoksi voi ottaa myös puiston OULU-kirjainten luona. Kalaporras ja kesäteatteri ovat erilaisia pysähdyspaikkoja samassa puistoympäristössä; leikkipuisto ja huvimajat puolestaan sopivat pidempään oleskeluun. Pikkusaaria yhdistävät sillat antavat kävelylle sen suunnan, kun haluaa tutustua puiston eri osiin. [6]

Hupisaarten virkistyskäyttö alkoi jo 1800-luvun lopulla. Kapeat vesiuomat erottavat saaria toisistaan, ja niiden edustalla on jäänteitä lohipadoista sekä tervaveneiden vetoväylästä. Puistossa kulkiessa ollaan samalla entisen kalastuksen ja jokiliikenteen ympäristössä, jonka jälkiä on yhä nähtävissä. [13][6][13]

Nallikari ja Hietasaaren merenrantareitti

Nallikarista lähtee Hietasaaren ulkoilureittejä aivan Oulun keskustan edustalla. Keskustasta pääsee sinne kävellen tai pyörällä Pikisaaren ja suistosiltojen kautta, matkaa on noin 3 kilometriä. Autolla ja bussilla käytetään Toppilansalmen siltaa, ja paikallisliikenteen bussi kulkee keskustasta Nallikariin. Hietasaari on maankohoamisen muovaamaa rannikkoa, jossa voi tarkastella merenrannan kasvillisuusvyöhykkeitä. Reittien varrella on rantaniittyjä, rantametsiä ja lehtomaisia kankaita. Vanhojen huviloiden ja puutarhojen ympäristössä kasvaa myös puisto- ja puutarhalajistoa. Alueella on runsas linnusto, jota voi havainnoida ulkoilun yhteydessä. [5]

Pisin ulkoilureitti seuraa Nallikarista merenrantaa etelään Loistokarin luontolavan ja nuotiopaikan kautta Rantakurvin lintutornille. Siellä suunta kääntyy itään. Reitti jatkuu Johteenhovin männikön ja Salasalmen luhdan ohi, kulkee niittyjen ja pensaikkojen kautta vanhalle huvila-alueelle ja palaa kevyen liikenteen väylää Nallikariin. Vaaskiventien päästä Loistokariin on lyhyempi kävely. Luontolava ja nuotiopaikka ovat saattajan kanssa liikkuvalle esteettömiä, mutta märkään vuodenaikaan kulkeminen voi vaikeutua. Reitin valinnassa on siksi syytä ottaa huomioon myös maaston olosuhteet; samaan rantakohteeseen pääsee eri suunnista. [5][5]

Turkansaaren ulkomuseossa näkyy jokivarren työ

Turkansaaren ulkomuseossa tutustutaan pohjoispohjalaiseen talonpoikaiseen rakentamiseen ja Oulujokivarren elinkeinoihin. Esillä ovat maatalous ja lohenkalastus sekä tervanpoltto, metsätyö ja uitto. Museoalue ulottuu noin 12 hehtaarin laajuisena Turkansaaren, Karhunsaaren ja Siikasaaren alueelle. Siihen kuuluvat saaren oma tukipilarikirkko, Ylitorniolta siirretty Särkilahden pappila ja Ylikärpän maalaistalon pihapiiri. Savupirtti ja metsäkämppäkartano tuovat mukaan muita asumisen ja työn ympäristöjä. Erilaiset rakennukset näyttävät myös seurakuntaelämän tiloja. Museosaaret ovat osa valtakunnallisesti arvokasta Oulujoen laakson maisema-aluetta. [9]

Turkan markkinapaikka syntyi vuonna 1490, jolloin kauppiaita kiellettiin kulkemasta Turkansaarta pidemmälle Oulujokivarressa. Vuonna 1694 rakennetulle kirkolle kävi myöhemmin samoin kuin kauppapaikalle: käytön tarve väheni kaupan ja kalastuksen merkityksen hiipuessa. Kirkko myytiin vuonna 1814 lohenkalastajille Raatinsaareen patopuiden säilytykseen. Se palautettiin Turkansaareen vuonna 1922, mistä alkoi ulkomuseon historia. Östen Elfving hankki saaren museota varten, ja ulkomuseo perustettiin vuonna 1925. Särkilahden pappila tuotiin sinne vuonna 1931. Museoalueella alkuperäinen kirkko ja muualta siirretyt rakennukset esittelevät jokivarren historiaa rinnakkain. [9][9]

Oulun yliopisto ja Linnanmaan rakennusvaiheet

Oulun yliopisto perustettiin lailla vuonna 1958 ja aloitti toimintansa vuonna 1959 tilapäisissä tiloissa eri puolilla kaupunkia. Perustamista oli edistänyt vuonna 1919 muodostettu Oulun Korkeakouluseura. Kaupunki varasi ensin tonttialueen Koskikeskuksesta, mutta yliopisto rakennettiin Linnanmaalle viiden kilometrin päähän keskustasta. Museovirasto on sisällyttänyt sen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Linnanmaalla toteutettiin laajan ja myöhemmin laajennettavan korkeakoulukokonaisuuden suunnitelmaa. Sen rakennukset valmistuivat eri vaiheissa, minkä vuoksi kampuksen arkkitehtuurissa voi tarkastella myös korkeakoulurakentamisen tapojen muutoksia. [2][12]

Arkkitehtitoimisto Kari Virta voitti Linnanmaan suunnittelukilpailun vuonna 1968. Peruskivi muurattiin vuonna 1972, ja ensimmäiset rakennusvaiheet valmistuivat vuodesta 1973 vuoteen 1977. Laajennuksia on tehty sen jälkeen eri vuosikymmeninä. Kampuksen pitkä keskiväylä yhdistää luentosaleja, kirjastoja ja kahviloita, mutta rakennusvaiheiden ilmeet poikkeavat toisistaan. Varhaisissa osissa arkkitehtuuri on niukkaa, myöhemmät osat tuovat kokonaisuuteen oman aikansa ratkaisuja. Pääsisäänkäynnin lähellä on vuonna 1988 valmistunut Pyhän Luukkaan kappeli. Sen pyöreäpohjaisen rakennuksen suunnittelivat Seppo Kähkönen ja Markku Kuhalampi. [12][2][12]

Kulttuuripääkaupunkivuosi ja kaupungin kulttuuripaikat

Oulu on vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki, ja sen ohjelma ulottuu myös muualle Pohjois-Suomeen. Kaupungin esittelyssä toiminta on osa usean vuoden kaupunkikehittämistä. Tavoitteina ovat kulttuurialan yhteistyön lisääminen ja eurooppalainen näkyvyys. Rohkeasti reunalla, Vastakohtien voima ja Villisti kaupunki ovat ohjelman teemat. Hankkeista suurimman osan toteuttavat yhteistyökumppanit. Tapahtumat ja esitykset täydentävät siten kaupunkiin tutustumista historiallisten rakennusten ja ulkoilualueiden rinnalla. Kulttuuripääkaupungin ohjelmaa tarkastellessa on hyvä huomata, että sen alueeseen kuuluu Oulun keskustan lisäksi laajempi pohjoinen alue. [10]

Kulttuuripääkaupunkeja on nimetty Euroopassa vuodesta 1985 lähtien. Toiminnalla tuodaan esiin kulttuurien moninaisuutta ja lisätään kulttuurivaihtoa; vuoden 2026 toinen nimetty kaupunki on Slovakian Trenčín. Oulun omiin kulttuuripaikkoihin kuuluvat Hupisaarten kesäteatteri ja puiston lähellä sijaitseva taidemuseo. Pikisaaressa puolestaan taiteilijat ja käsityöläiset käyttävät entistä teollisuusaluetta. Kulttuuria on siis sekä puistojen yhteydessä että vanhassa rakennetussa ympäristössä. Historialliset paikat ovat edelleen käytössä: Hupisaarilla kävelyyn voi liittää esityksen tai museokäynnin, ja Pikisaaressa jatkuu taiteilijoiden sekä käsityöläisten työ. [6][8][10][6][8][10]

Yritykset: Oulu

PRH:n avoimessa yritysaineistossa on 15 844 yritystä, joiden käynti- tai postiosoite on kunnan alueella (kuntanumero 564); niistä 15 805 on rekisterissä. 28. lokakuuta 2026.

Yleisimmät toimialat

Viimeksi rekisteröidyt yritykset

Kaikki yritykset, joiden postitoimipaikka on OULU (13 105) →

Postitoimipaikka OULU on käytössä myös muilla samannimisillä paikkakunnilla.

Taajamat kunnan alueella

Lähellä: Oulu

Etäisyydet linnuntietä keskipisteiden välillä.

Suurimmat: Pohjois-Pohjanmaan maakunta

Usein kysyttyä: Oulu

Missä päin Suomea Oulu on?

Oulu on Pohjois-Pohjanmaalla Oulujoen suistossa, Pohjanlahden rannalla.[3][9]

Mikä on Oulun asukasluku?

Oulun väkiluku oli 216 152 31.12.2024. Luku perustuu Tilastokeskuksen väestörakennetietoihin.[1]

Mitä nähtävyyksiä Oulun keskustassa on?

Oulun keskustassa ovat Toripolliisi, kauppahalli ja tuomiokirkko. Hupisaarten puistosaaret sijaitsevat keskustan lähellä.[4][6][7][11]

Miten keskustasta kävelee Nallikariin?

Keskustasta kuljetaan Nallikariin Pikisaaren ja Oulujoen suistosiltojen kautta. Noin 3 kilometrin reitti sopii sekä kävelyyn että pyöräilyyn.[5]

Mitä Turkansaaren ulkomuseossa voi nähdä?

Turkansaaren ulkomuseossa on pohjoispohjalaista rakennusperintöä. Kohteisiin kuuluvat esimerkiksi kirkko, pappila ja maalaistalon pihapiiri.[9]

Lähteet

  1. Väestö ja yhteiskunta: suurimpien kuntien väkiluku · Tilastokeskus · tarkistettu 28. lokakuuta 2026
  2. Oulun kaupungin historian aikajana · Oulun kaupunki · tarkistettu 28. lokakuuta 2026
  3. Tietoja ja tilastoja · Oulun kaupunki · tarkistettu 28. lokakuuta 2026
  4. Oulun tuomiokirkko · Oulun seurakunnat · tarkistettu 28. lokakuuta 2026
  5. Hietasaari, Nallikari ja Toppilansalmi · Oulun kaupunki · tarkistettu 28. lokakuuta 2026
  6. Hupisaarten kaupunginpuisto · Visit Oulu · tarkistettu 28. lokakuuta 2026
  7. Oulun Toripolliisi-patsas · Visit Oulu · tarkistettu 28. lokakuuta 2026
  8. Pikisaari · Merimiehenkotimuseo · tarkistettu 28. lokakuuta 2026
  9. Turkansaaren ulkomuseo · Museovirasto · tarkistettu 28. lokakuuta 2026
  10. Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026 · Oulun kaupunki · tarkistettu 28. lokakuuta 2026
  11. Oulun kauppahalli · Visit Oulu · tarkistettu 28. lokakuuta 2026
  12. Oulun yliopisto · Museovirasto · tarkistettu 28. lokakuuta 2026
  13. Oulujoen suistoalueen historiallinen kokonaisuus · Museovirasto · tarkistettu 28. lokakuuta 2026

Paikkakunnan tiedot:

Sivu päivitetty 28. lokakuuta 2026 · kuvausteksti 28. lokakuuta 2026. Riippumaton tietopalvelu, ei viranomaisen verkkosivusto. Jos tiedoissa on eroja, tarkista ajantasaiset tiedot virallisesta lähteestä.